Tässä on tovi vierähtänyt viime kirjoituksesta. Aika on mennyt muun muassa opintojen ja lintubongailun parissa. Vietimme myös talvilomaa puolisoni kanssa ja yhteen viikkoon mahtuivat kyllä Suomen luonnon monet muodot, kuten lumimyräkkä ja paahtava auringonpaiste.
Näin keväisin, kun on märkää ja lumet sulaa, homeet haisevat/ulkona ilmanlaatu on huono, minun on päästävä käymään pohjoisemmassa yöpakkasten keskellä hengittelemässä. Ensin siis olimme lomailemassa pohjoisessa, puolitoista metrisessä lumihangessa rämpimässä ja hengittelemässä raikasta ilmaa. Peipposetkin olivat saapuneet ja ruokailivat kilvan lintulaudalla punatulkkujen ja kuukkeleiden kanssa. Olikin hurjaa palata talvimaisemista kotiin, jossa kevät on hyvää vauhtia menossa kohti kesää. (Tosin tänään tätä tekstiä kirjoittaessa aurinkoinen kevätsää on vaihtunut harmauteen, tuuleen ja vesisateeseen.) Kevät on ihanaa aikaa bongailla kaiken maailman luontokappaleita, jos vain malttaa pysähtyä ja olla läsnä. Jos tohottaa kiireessä menemään ja ajatukset ovat jo seuraavissa 'nämä pitää tehdä'-tehtävissä, tulee harvemmin huomattua mitä ympärillä tapahtuu.
Olen aina ollut luontoihminen ja eläinrakas, ihan lapsesta saakka. Luonnon kunnioittaminen on lähellä sydäntäni, mutta useampi vuosi takaperin minulla oli elämänvaihe, jolloin olin aina töissä. Olin useammassa työpaikassa, yötä päivää. Kun en ollut pitkään aikaan päässyt lähellekään metsää, sen kyllä huomasi. Saatoin olla melkoinen ärripurri. Tuolloin piirsin, maalasin ja kirjoitin paljon, joista sain voimaa ja palauttivat kiireen keskeltä. Kaipasin kuitenkin luontoon. Opettelin sanomaan ei ja vedin omat rajani töiden suhteen. Opettelin omia elämänarvojani uusiksi sekä ottamaan itselleni ja luonnon kaipuulleni aikaa esimerkiksi patikoiden luontopolkuja, maaten sammalmättäillä ja ihmetellen elämää keskellä metsää, ihan yksin. Olen jo tuolloin tietämättäni tutustunut läsnäoloharjoituksiin, mitä nyt olen hyvinvointivalmentajan opintojen myötä opetellut lisää. Nämä harjoitukset auttavat pysymään tässä hetkessä, olemaan läsnä. Mindfulnessista ja läsnäoloharjoituksista lisää ehkä myöhemmässä blogitekstissä. ;)
Työntäyteisen elämän keskellä tapasin myös puolisoni, joka onneksi on melkoinen luonnossa
liikkuja. Hän raahasi minua metsäretkille myös silloin, kun itse en jaksanut. Vuosien vieriessä ja homealtistuksen tultua elämääni, tuo mieheni piirre on ollut pelastus. Jos osamme vaihtuvat ja hänellä on vaikeaa, niin teen hänelle samoin, raahaan hänet väkisin metsään. (Haha.) Metsässä sielu lepää, mieli puhdistuu/kirkastuu ja aika pysähtyy. Ja kun on läsnä, niin saattaa törmätä myös metsän asukkeihin, eläimiin. Erääseen kokemustoimijan keikkaan liittyen olenkin nyt pohtinut, kuinka sellaiset ihmiset, jotka eivät sairautensa vuoksi pääse tai heillä ei ole voimia lähteä patikoimaan, pääsisivät hekin nauttimaan luonnosta. Tähän kaipailisin vinkkejä teiltä hyvät lukijat. :)
Muutamia ideoita olen jo keräillyt ja eräs tapa päästä tarkastelemaan luonnon ihmeitä, ihan kotisohvalta, on livelähetys. Nykyään ihmiset koukuttavat itsensä kaikenlaisiin liveohjelmiin ja tositv-sarjoihin. On Big Brotherit, Bachelorit, Houkutusten saari ja milloin mitäkin. Nykyään löytyy myös internetin ihmeellisestä maailmasta muun muassa livetaltiointia pesintäpuuhissa olevista linnuista. Nämä löydettyäni koukutin itseni viime viikolla livelähetykseen merikotkan pesästä. Siellä kotkapariskunta hoivailee kolmea poikastaan, ruokkivat ja nukkuvat, tarkkailevat ympäristöään ja vaihtavat hoitajan vuoroa. Kun kotka huutaa varoitushuutoaan, niin meillä ainakin yksi koira ja kaksi kissaa menevät ihan sekaisin, juoksevat katselemaan ikkunasta ja lopulta tuijottavat emäntää järkyttyneenä: mistä se kuului. Merikotkien perhe-elämää voit seurata tuolta: http://pontu.eenet.ee/player/merikotkas.html
Itsekin sain loman aikana ikuistettua kotkiksen kamerallani ja totesin, että täytynee joskus tulevaisuudessa säästää rahaa ja hankkia kunnon putki kameraan... :) Alla epämääräinen zoomaus ottamastani kuvasta.
Onneksi nuo kohtaamiset luontokappaleiden kanssa tallentuvat myös mieleen, joten kameralla ei ole niin väliä loppujen lopuksi. Näiden ajatusten ja kuvien myötä, ihanaa ja luonnonläheistä viikkoa kaikille! Mennään takaisin luontoon aina, kun siltä tuntuu. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti