Rakkautta ensi silimäyksellä...

Kävin reilu viikko sitten yhden ikimuistoisimmista vierailuista. Nimittäin paijailemassa alpakoita. Jännittävä tapaaminen oli sovittu hyvissä ajoin kalenteriin Linnunradan tilan kanssa. Kyseisenä päivänä saavuimme pienellä naisporukalla talviselle tilalle, ilma oli sopivan viileä, muttei kylmä ja meidät otettiin lämpimästi vastaan. Seurueeseemme kuului myös pieni karvaton koira, joka vei alpakoiden huomion ja ne selkeästi miettivät, miten suhtautua karvattomaan ilmestykseen.

Samalla, kun ruokimme alpakoita kuivatetuilla lehtioksilla, saimme alkuinfon alpakoista Linnunradan tilan ihanalta emännältä. Alpakkahan on etelä-amerikkalainen kamelieläin, joka on läheistä sukua vikunjalle, guanakoille ja laamalle. Kyseessä on laumaeläin, joten alpakoita tulee olla aina vähintään kolme yksilöä. Linnunradan tilan alpakoiden lauman johtajana toimii persoonallinen Jatsi, joka teki etenkin itseeni lähtemättömän vaikutuksen pusuttelullaan. Alpakat pitävät rapsutuksista, pään alueelta ja kaulasta. Selän alueelle mentäessä, alpakka saattaa sylkäistä päin naamaasi ja ilmoittaa näin, ettei tykkää kyseisen alueen rapsutuksesta. Joten varovaisuutta.

Jatsin kanssa paijailua. Kuvasta kiitos, Sanna L:lle.

Alpakoiden värityksiä on olemassa erilaisia: valkoinen, ruskea, harmaa, musta ja laikukas. Alpakalle riittää ulkotarhan lisäksi vaatimatonkin talli. Puhdasta vettä ja heinää tulee olla aina saatavilla. Tarpeensa alpakat tekevät siististi yhteen "vessapaikkaansa" ja reissatessaan esimerkiksi markkinoilla, näille kavereille täytyykin ottaa kakkaa mukaan, jotta tietävät, missä sen hetkinen vessapaikka on käytössä. Siistejä ja hassuja otuksia. :)

Alpakat oppivat kulkemaan hihnassa, vähän kuin koira. Niiden kanssa voi harrastaa myös agilitya. Alkututustumisen jälkeen lähdimmekin kävelylle, uusien villaisten kavereidemme kanssa, läheiseen maastoon. Vaikka koiran läsnäolo näitä hieman jännittikin, niin melko lauhkeita ja hiljaisia tapauksia olivat. Mukavia metsälenkkikavereita siis. Ulkoillessa mietin alpakoiden elinkaarta ja kävikin ilmi, että ne voivat elää yli 20 -vuotiaiksi. Eli pitkäikäisiä kavereita.

Ulkoilun päätteeksi alpakat pääsivät herkuttelemaan omenan ja porkkanan palasilla, sitten ne katosivat vähin äänin tallin ovesta ulkoaitaukseensa. Me saimme kuumaa juotavaa ja mukavan rupattelutuokion sekä tutustumisen Linnunradan tilan myytäviin tuotteisiin: öljyhampputuotteisiin ja tietenkin alpakanvillatuotteisiin. Välillä alpakat kävivät tarkkailemassa tilannetta tallin ovelta, etenkin Jatsi.  

'Alpakka tuottaa villaa vuodessa keskimäärin 2 - 4 kg. Se on pehmeämpää, lämpimämpää ja kestävämpää kuin lampaan villa. Alpakan villasta puuttuu lanoliini (villarasva) ja lampaan villalle ominainen karheus, siksi värjäämätön villa sopii myös monille allergikoille eikä kutita.' (Lähde: Suomen alpakkayhdistys) Alpakanvillatuotteet houkuttelivat, mutta tällä kertaa mukaani tarttui kuitenkin öljyhampputuotteita: öljyä salaatinkastikkeeksi ja hamppurouhetta esimerkiksi jogurtin sekaan sekä koiran turkin hoitoon. Näistä lisää vaikkapa toisessa kirjoituksessa..

Alpakoiden kohtaaminen sekä paijailu oli kyllä ainutlaatuinen ja myös terapeuttinen kokemus. Nämä eläimet ovat uteliaita, sympaattisia ja näiden seurassa aika kului siivillä. <3


Lisätietoa:
https://www.facebook.com/linnunradantila/
http://www.alpaca.fi/info/alpakka/

Jatsin kanssa silmiin tuijottelua olisi voinut jatkaa loputtomiin. 😄