Mikä sitten sai minut aloittamaan blogin juuri nyt? No, ei harmainta haisua.. Ehkä haluan jakaa tämän hetkisiä ajatuksiani elämästä, ehkä tsempata muita sairastuneita, ehkä kertoa elämän ihanuudesta tai ehkäpä löytää uusia tapoja nauttia elämästä. Tai ehkä sittenkin kevätaurinko on saanut pääni sekaisin.. Tai ehkä se on tämä tunne, joka minulla on jo tovin ollut sydämessä. Se on täynnä elämää. Täynnä iloa, mielenkiintoa ja rakkautta elämää kohtaan.
Mikä on saanut minut tähän pisteeseen? Tähän tunteeseen? Mikä on johdatellut minut oikealle elämänpolulle? Oliko se kenties kettu metsätiellä? Vai yllättävä puhelu opiskelumahdollisuudesta kampaaja-ystävältäni? Vai onko se sittenkin se vahva sisäinen tunne siitä, että kaikki menee lopulta hyvin, vaikka sataisi kissoja ja koiria? (Jos näin kävisi, olisin niitä ensimmäisten joukossa pelastamassa..)
Kuka minä olen? Miten määrittelisin itseni? No, olen 32-vuotias nainen. Rakastan luonnossa liikkumista, valokuvaamista, leipomista ja ruokaa. Maalaamista ja piirtämistä, jotka ovat jääneet viime aikoina liian vähälle. Luonnossa liikkuminen on ollut lapsesta saakka itselle hyvin tärkeää ja voimaa antavaa. Valokuvaus taas on kuin päiväkirjan pitämistä. Pienenä haaveilin tulevani isona mummeliksi, joka asuu yksin meren rannalla, pienessä mökissä/taiteilija-ateljeessa, kissojensa kera. Nyt asun mieheni, kahden kissan ja yhden koiran kera rivitaloasunnossa. Ei ihan mennyt putkeen suunnitelmat... ;)
Jos määrittelisin itseni sairauksien kautta, niin olen erittäin herkästi oireileva sisäilmasairas sekä endometrioosipotilas, jota on leikattu kahdesti. Endometrioosini 'nukkuu' tällä hetkellä, eli olen lähes oireeton. Sen sijaan sisäilmasairaus on läsnä aina, kun lähden kodistani. Oireilen jopa ihmisten vaatteista kaupan kassajonossa.
Olen jo hyvin nuorena tiedostanut kehoni reagoivan joillekin rakennuksille ja hajuille/ilman epäpuhtauksille. Asia vahvistui vasta hiljattain työpaikassa, jossa esimerkiksi maakellarin haju oli päivittäinen kaveri, joka seurasi vaatteideni mukana kotiin. Oireiden kirjo(esimerkiksi yskä, nuha, kuume, aivosumu, nenäverenvuodot, pääkivut, silmäoireet, iho-oireet, ruoka-aineyliherkkyydet, sydänoireet, nivel- ja lihaskivut) kasvoivat tuossa työpaikassa vuosi vuodelta, myös endometrioosini räjähti valloilleen. Aloin jo epäillä omaa mielenterveyttäni ja sitä, olenko vain heikko ihminen, joka ei kestä pientä stressiä ja vuorotyötä. Kuitenkin luonteeni ei antanut periksi, vaan porskutin eteenpäin. Siinä vaiheessa, kun kuume oli päivittäistä ja nielustani nousi työpäivien jälkeen harmaata mönjää, yök, aloin kerätä rohkeutta isoa päätöstä varten. Tarvitsin kuitenkin jonkinlaisen merkin 'ylemmältä taholta'. Ja tämä kummallinen ylempi taho järjesti kohtaamiset metsässä pöllön sekä ketun kanssa.
Moni määrittelee myös itsensä sitä kautta, mitä tekee tai on tehnyt työkseen. Minä olisin muun muassa päiväkotiapulainen, baarimikko, sairaalahuoltaja ja lääketeknikko. Jokainen työ on ollut mukavaa, mielenkiintoista ja opettavaista. Sisäilmasairaus kuitenkin pakotti tarkastelemaan elämää ja työtä uudella tavalla. Onneksi sain avukseni myös loistavan työterveyslääkärin. Verikokeiden ja useiden tutkimusten avulla poissuljettiin muut sairaudet ja näin se oli minunkin uskottava, että homeet ja sädesienet kehoani kuormittavat ja oireiluttavat. Lääkärini sanoin: ainoa oikeasti auttava lääke on poistua tuosta rakennuksesta. Minun oli tehtävä vaikea, taloudellisestikin raskas päätös, irtisanouduttava mukavasta työpaikasta ja antaa kroppani toipua rauhassa.
Irtisanoutuminen toikin mukanaan paljon uusia, hyviä asioita elämääni. Yksi niistä on hyvinvointivalmentajan opinnot. Opinnot ovat tukeneet omaa hyvinvointiani, sekä tuoneet elämääni uusia keinoja kehittää itseään. Odotan innolla, että pääsen jakamaan näitä hyvinvoinnin keinoja myös muille. Toinen täysin uusi asia elämässä on Hengitysliiton kokemustoimijuus, joka lähes ojennettiin tarjottimella eteeni. Kokemustoimijuuden avulla pääsen kertomaan muille tarinaani sisäilmasairaudesta. Tavoitteenani on jakaa tietoutta ja ymmärrystä sekä myös luoda toivoa paremmasta.
Minulla on sairauteni, mutta en kuitenkaan ole ne. Vaan minä olen minä. Elämänhaluinen oma itseni, jota sairaudet välillä jarruttavat. Ja tämä blogi kertoo niistä elämän pienistä asioista, jotka ovat auttaneet jaksamaan. Niistä keinoista, mitkä ovat tuoneet voimaa ja niistä elämän tuomista yllättävistä käänteistä, jotka ovat tuoneet elämääni iloa, rakkautta ja paljon uusia asioita.
Lisää tietoa endometrioosista:
http://www.endometrioosiyhdistys.fi/fi/tietoaendometrioosista
Sekä sisäilmasairaudesta:
http://www.hengitysliitto.fi/fi/home-ja-kosteusvauriopotilaan-oireet
