Hullutellaan..

Hullutella = menetellä hullunkurisesti, puhua hassuja, hassutella, kujeilla, ilveillä.

 

Haluatko elää elämääsi samalla tavalla, päivästä toiseen? Aamukahvit/-teet samasta kupista joka aamu ja sama aamupuuro. Samat rutiinit, automaattiohjauksella. Vai haluaisitko mieluummin vaihtelua, hassutella välillä? Hairahtua rutiinien polulta?

Hulluttelu on minulle rutiineista poikkeamista, sellaista hassuttelua ja heittäytymistä. Oli se sitten yllättävä improvisaatioesitys/hyppy epämukavuusalueelle, uuden kakkuohjeen kokeilu ihan eri ainesosilla kuin ohjeessa sanotaan tai ihan vain värikkäiden kynsien lakkaaminen. Vaikka tarvitsenkin elämääni tietynlaisia rutiineja, minulle hulluttelu on yksi elämän suola. Se tuo naurua ja opettaa uusia näkökulmia. Hulluttelu ja rutiineista poikkeaminen on auttanut jaksamaan tässä vuosien varrella ja sairauksien keskellä.

Ei elämän tarvitse olla vakavaa, joten hulluttele ja hassuttele. Poikkea rutiineista. Jos et ole luonteeltasi hulluttelija, niin kokeile vaikka vaihtamalla sitä kahvikuppia joka aamu mielialasi mukaan. Jos pukeudut yleensä neutraaleihin sävyihin, ota hieman väriä mukaan. Saatat yllättyä värien vaikutuksesta mielialaasi. Kokeile mennä eri reittiä töihin ja havainnoi ympäristöäsi(jos ajat autolla, niin keskity kuitenkin siihen ajamiseen). Tee jotain, mikä sai sinut lapsena hyvällä tuulelle. Kirmaile vaikka kukkakedolla tai lumihangessa, riippuen vuodenajasta. ;) Ota sen jäykän pusuhuuliduckface-selfien sijaan jotain ihan muuta. Naura itsellesi.

(Marjametsään menossa...)

Olen joskus hokenut, etten koskaan laula karaokea, en koskaan tanssi lavatansseja tai en koskaan huoli metsästystä harrastavaa miestä. Noh, nämä on näitä kuuluisia viimeisiä sanoja. Olin hiljattain piipahtamassa yöelämässä, hitusen viiniä nauttineena ja vaikka kuinka hirvitti, jännitti ja hävetti, niin lauloin karaokea. Ei ole edelleenkään minun juttuni tuo laulaminen(lue: rääkyminen), mutta en aio sanoa enää 'en koskaan'. Lavatanssejakin tuli tanssittua samalle iltaa, ihanan, yli 70-vuotiaan herrasmiehen kera. Voi pojat, kuinka se hentoinen papparainen osasikaan viedä! Ja tuo metsästystä harrastava mies, tuossahan hän rinnalla on kulkenut jo kohta 7 vuotta.

Myös mieheni on tällainen hulluttelija. Hullutellaan siis paljon yhdessä. Jos elämä on mennyt jonkin aikaa rutiininomaisesti, niin silloin toinen meistä yleensä keksii jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja rikkoo sitä rutinoitunutta arkirytmiä. Joskus menemme keskellä yötä ajelemaan pitkin pitäjiä ja valokuvaamaan, joskus säikäytellään toisiamme oven takaa, joskus kokeilemme puhua ainoastaan englanniksi päivän ajan(ei olla vielä kertaakaan onnistuttu), milloin mitäkin keksitään.

Ja tiedättekö sen tunteen, kun illalla väsyneenä kömpii puolisonsa viereen nukkumaan ja iskee hervoton naurukohtaus jostakin ihan pienestä vitsistä tai toisen ilmeestä? Nauraessasi tajuat, miltä naurusi kuulostaa, miten älytöntä naurusi on ja siitä se vain yltyy ja se nauru tarttuu puolisoon. Siitä naurusta ei tule loppua, vaan nauratte niin, että vatsalihakset kramppaa ja kyyneleet valuvat silmistä. Ihan parasta ja älyttömän puhdistavaa.

Nauru pidentää ikää, sanotaan. Elän varmaan hurjan pitkään...tai sitten en. Joka tapauksessa haluan elää tässä hetkessä, hullutellen. Ja laitetaan tähän loppuun vielä puskasta illistelevä Posion sarvipää viime keväältä..