Mikä ihmeen TRE??
Ei, se ei ole diagnoosilyhenne, eikä tutkimusmenetelmä. TRE on stressinpurkumenetelmä, joka perustuu ihmisen biologiseen ja neurologiseen kykyyn palautua stressaavista tilanteista. TRE-ohjaajan opastamien helppojen liikkeiden avulla kehossa käynnistyy luonnollinen lihasten vapinana ja tärinänä ilmenevä palautumisprosessi. Siis tiedättekö sen tunteen, kun sattuu jotain säikäyttävää, esimerkiksi yllättävä väistöliike autolla ajaessa ja kun tilanne on ohi saattaapi jalat ja kädet täristä tovin? Keho palauttaa näin itsensä jännittyneisyydestä takaisin luonnolliseen rentouden tilaan.
TRE:n on kehittänyt Amerikkalainen tohtori David Berceli, kansainvälisesti tunnettu stressin- ja traumanhoidon asiantuntija. Berceli on opettanut TRE:tä esimerkiksi Afganistanista palaaville amerikkalaissotilaille ja Kiinan maanjäristyksen uhreille, joita yhdistää post-traumaattinen stressihäiriö.
Kerran eräs tuttavani kertoi tykästyneensä menetelmään ja kehotti minuakin tutustumaan, mutta olin juuri aloittanut hyvinvointivalmentajan opinnot ja tutustunut sitä kautta muihin harjoituksiin ja menetelmiin, joten en lähtenyt kokeilemaan TRE:tä tuolloin. Viime viikolla Facebookissa bongasin TRE-kurssin, kauhistelin hintaa, mutta ilmoittauduin kuitenkin ja lähdin avoimin mielin kokeilemaan menetelmää. Aavistuksen skeptisenä ajattelin, että tuntuukohan tuo missään..tai, että onkohan tuosta mihinkään. Traumaattisia käsittelemättömiä kokemuksia ei itselläni ole taustalla, vaan lähdin kokeilemaan menetelmää lihasjännityksiin/jumeihin. Minä pöljä nimittäin puren hampaitani yhteen työskennellessäni useita tunteja tietokoneella ja sama jatkuu sitten öisin nukkuessa. Onneksi tämä ei ole kuitenkaan päivittäistä. :D
Ajelin siis perjantai-iltana, purukalusto jännittyneenä, jumppasaliin TRE:tä kokeilemaan. Sali oli tunnelmallinen, pieni ja varusteltuna huonolla ilmastoinnilla/ei mikään tervein sisäilma minulle. Päätin kuitenkin jäädä ja hyväksyä tilanteen. Meitä oli 8, joista yksi oli kokeillut TRE:tä aiemminkin. Ohjaaja oli miellyttävä, rauhallinen ja tehtävät liikkeet selkeitä. Alkuun oli pieni lämmittelykierros, jota ei tarvitse esimerkiksi kotona tehdä, jos on juuri käynyt lenkillä, joogannut tai muutoin liikkunut. Sitten ohjaaja näytti TRE-liikkeet ja alkoi täristä. Kehon tärinä kieltämättä näytti siltä kuin hän olisi saanut jonkin sortin kohtauksen, mutta kasvojen ilme oli levollinen ja hän pystyi kertomaan liikkeistä koko tärinän ajan.
Sitten oli meidän vuoromme. Rentouttavan musiikin soidessa taustalla, asetuin jumppamatolle selinmakuulle ja hengittelin hetken syvään, tyhjensin mieleni ja lähdin kokeilemaan liikkeitä ohjatusti. Missään vaiheessa ei tuntunut epämiellyttävältä, vaan levolliselta ja pienet venytykset tuntuivat hyvältä. Hetken ehdin jo ajatella, että ei tämä taida minuun vaikuttaa, kunnes tärinä valtasi lantion ja levisi jalkoja pitkin varpaisiin saakka. Tuli ihan älyttömän kuuma ja tuntui kuin leukaperät olisivat olleet tulessa. Tärinä ei kuitenkaan yltänyt leukaan, vaan oli enemmänkin lantion ja alaraajojen seudulla. Jossain vaiheessa tärinä siirtyi ravistelemaan koko kehoa varpaista hartioihin, mutta vasen käteni pysyi liikkumattomana. Ihan kuin joku olisi ravistellut hellästi, mutta vähän holtittomasti kehoani. Se oli villintuntoista, kun tärinä levisi palleaan ja keskivartalo hytkyi kuin yökkäillessä. Tämäkään ei kuitenkaan tuntunut epämiellyttävältä. Minua alkoi naurattaa ajatus siitä, että kokemushan on kuin jokin massiivinen orgasmi ja miltä se näyttäisi ulkopuolisen silmin.. :D Tiedostin, että ympärilläni oli muitakin tärisijöitä ja toisilla oli voimakkaampia reaktioita, toisilla hillitympiä. Itse olin tietääkseni hillityimmästä päästä? Muutamalla jalat juoksivat ilmassa ja tömisyttivät lattiaa, kuului iloista naurua. Olin kuitenkin jossain ihanassa omassa kuplassani, mikään ei häirinnyt ja nautin tuosta rentouttavasta 'kokovartalohieronnasta'. Olo oli rentoutunut.
Näiden lattialla tehtävien liikkeiden jälkeen kokeilimme seisaaltaan tehtävää liikettä. Ajatus hieman jännitti: kaatuuko siinä? Oikean liikkeen/asennon hakeminen seinää vasten oli ensin hankalaa, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi ja tärinäkin alkoi. Kun tärinä oli jatkunut hetken, niin nousin kokonaan seisomaan ja tärinä ravisteli koko kehoani. Kuin joku olisi ottanut olkapäistäni kiinni ja ravistellut, en estellyt, vaan olin rentona. Nyt oli myös vasen käsikin tärinässä mukana. Nauratti. Voiko tämä olla mahdollista? Seisaaltaan tehtynä tärinä oli itselleni voimakkaampaa ja jotenkin energisoivaa. Hymyilytti ja olisi tehnyt mieli tanssia..
Kaksi ja puoli tuntia menivät nopeaa ja minulla iski kauhea nälkä TRE:n jälkeen. Ajellessani kotiin tajusin myös, että kehoni turhat jännitykset olivat kaikonneet, muun muassa leuka-hartiaseutu. Kotona join vettä reippaasti ja syötyäni istahdin tv:n ääreen. Hetken istuttuani tajusin, että kehoni heijaa. Siis keinuttaa ja tuudittaa kuin lasta. Tuntui ihan epätodelliselta. Nousin ylös, annoin miehelleni hyvänyönpusut ja painelin yöunille yhdeksältä illalla!! :D Aamulla heräsin tuttuun tapaan seitsemän ja kahdeksan välillä energisenä.
TRE-kokeilu sai minut miettimään lisäkoulutusta itselleni, josko vaikka tulevaisuudessa opiskelisin myös TRE-ohjaajaksi. Ja olen kokeillut TRE:tä myös kotona nyt parina päivänä. Suositus on, että joka toinen päivä 15 minuuttia, mutta pakko minun oli kokeilla heti lauantaina uudelleen tuota ja vielä tänäänkin. ;)
Lisää tietoa TRE:stä:
http://www.sielunliike.com/#!tre-stressinpurku/c9tj
http://traumaprevention.com/what-is-tre/
http://www.trefinland.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti